Kaksinkertaisen huipputen salaisuus aallokasima-koneessa: Advektio- ja häiriöaaltojen yhdessä rakentaa täydellistä lasimaata

Kuinka sähköiset laitteet syntyy? Yksi huomionarvoisista vaiheista niiden valmistuksessa on liimalaiteprosessi. Tämä teknologia edellyttää kahden keskeisen aallon vuorovaikutusta: (Kuva 2) adenovirusit ja häiriölliset gravitontit, jotka voidaan jakaa galaksiksi ja ryhmittelyksi

Tässä artikkelissa tutustumme tarkemmin siihen, miten nämä aallot toimivat ja niiden merkitys liimalaiteprosessissa. Niihin viitataan advektioaalloiksi, jotka ovat kuin kevyet virtaamat, jotka helposti siirtävät nestemäistä liima-apua printed circuit boardin pituusmittakaavassa, jakamalla tasapainoisesti komponentteja paikoilleen patsaitse. Häiriöaallot sen sijaan ovat agressiivisia meluisia olentoja, jotka tekevät rasitus työn vetämällä saastumusta liimasta kun se menee ympärillään tekemässä niitä outoja kaksiosaisia huippeja!

Mutta miksi me tarvitsemme molemmat aallot laineasennuksessa? Vastaus liittyy siihen, mitä palveluita ne jokainen tarjoavat. Joten kun advektioaalto varmistaa, että virta on tasaisesti sovellettu, häiriöaalto ei koskaan nuku ja varmistaa kunkin yksittäisen yhdisteen mekaanisen vahvuuden ja luotettavuuden. Yhdisteitä saattaa puuttua kestoa, jos niitä jätetään ilman häiriöaaltoja.

Tässä artikkelissa toivomme purkaa monimutkaisen tanssin advektio- ja häiriöaaltojen välillä. Kuten Hackaday-ystävämme kuvasivat, advektioaalto syntyy luotettavan pompin avulla, joka siirtää nestemäistä virtaa läpi piirilevyn. Häiriöaalto taas luodaan erityisellä työkalulla nimeltä "virta-aalto generaattori", joka myös liikuttaa/värisee virtaa luodakseen nämä kaksi keskeistä huippua. Nimi viittaa siihen, että nämä huiput auttavat kiinnittämään erittäin pieniä komponentteja piirilevylle, mikä takaa, että yhteys on jäykäs.

Haluaisin myös huomauttaa, että näiden aaltojen läsnäolo ei takaannaan täydellistä liimauksen lopputulosta. Aaltojen toimintanopeus ja lämpötila vaikuttavat suuresti liimasointiyhteyksien laadulle. Epäsäännöllinen liimausten jakautuminen saattaa johtua liiallisesta lämmöstä tai liian korkeasta aaltorinnakosta, mikä on toinen syy, miksi tarkka kalibrointi ja seuranta ovat välttämättömiä koko automaattisessa prosessissa.

Salaperäisyys siitä, miksi heille sopivat kaksi huippua aalto-liimauksessa, selkeytyy periaatteessa siitä tosiasiasta, että advektio- ja häiriöaaltojen välillä käydään kaotista peliä kahdella tasolla. Kun ymmärrämme näiden aaltojen merkityksen, voimme alkaa arvostaa sitä, kuinka tarkka tieteenala elektronisen tuotannon todella on. On vaikea uskoa, että niin pieni ero - esimerkiksi toisessa huipussa, kuten edellä mainittiin, voi olla erittäin kauaskantoista vaikutusta siihen, kuinka hyvin jokapäiväiset elektroniikkalaitteet toimivat, kun käytämme niitä.